Murheenkapselista galleriaan ja asemalle

Ylimielinen nero, astronautti Ludvig Singenal kertoo TV-haastattelussa tulleensa valituksi avaruusmatkalle, juuri paikallistetulle maailmankaikkeuden laidalle.

Haimasyöpää sairastava presidentti, Singenalin isäukko mainitsee kuolinvuoteelta pojalleen pari valittua läksiäissanaa, – ensinkäään, en luota kuolemaan, ja toiseksi, en usko kansakuntani lasten selviytyvän isättä.

Murheenkapselin laukaisu. Ilman halki lentää yksinkertainen kaksiulotteinen avaruuskapseli vasemmalta oikealle.

Filosofian tohtori August Modern, suhteidenvälisen takaporttiteorian luoja, telakoituu murheenkapseliin ja tuo huonoja uutisia – Singenal on menettänyt vaimonsa ja lapsensa kreikkalaiselle parturille

Aika hämärtyy. Murheenkapseli on ylittänyt maailmankaikkeuden rajan huomaamatta. Yksilön, elämän ja kohtalon variaatiot kumuloituvat päällekkäin…

Astronautti onkin kriitikko joka astuu taidegalleriaan kukkona tunkiolle. Kaikennäkevä vapahtaja lausahtaa kepeän silmäyksen luotuaan…

Kriitikko on kokki on katkera vanhus on perheensä haudannut murhamies ja raiskaaja, petturi, hylkiö ja luottokelvoton yksinäinen hyljätty mies…

Itse oman ruumiinavauksensa patologi, joka näkee luisevan puunuken tanssivan, – merkitseekö se jotakin? Sellaiseen on mahdotonta vastata.

Edelleen lähtöpisteessä. Singenal jatkaa TV-toimittajan nöyryyttämistä, kunnes keskeyttää lähetyksen ja aloittaa taksimatkansa gallerian kautta avaruusasemalle.